Onni Nurmi

Onni Nurmi syntyi Itä-Uudellamaalla Pukkilan Savijoella 24.10.1885 köyhiin oloihin, yksinhuoltajaäitinsä helmoihin. Poika oli olosuhteista huolimatta toivottu ja kaivattu lapsi; nimensä mukaisesti onnen tuoja. Sata vuotta sitten ei kukaan osannut arvatakaan, millainen onnen tuoja Onni Nurmi oli pukkilalaisille. Hänen perintönsä Pukkilan kunnalle mahdollisti Hyvinvointikeskus Onnin rakentamisen vuonna 2007. Lue tiedossa oleva Onnin tarina tästä.

Onnin perintö elää Pukkilassa mm. Hyvinvointikeskus Onnissa pukkilalaisille ikääntyneille järjestettävän monipuolisen toiminnan kautta. Onni Nurmen Säätiö tukee vuosittaisella avustuksella ikääntyneiden toimintaa Hyvinvointikeskus Onnissa.

Onni – kronikka kirj. Leena Karppinen

ONNI

Elettiin vuotta 1885,
silloin syntyi poika Savijoella siis
Eikä mikä tahansa poika ollutkaan,
ruvetaanpa hiukan muistelemaan.

Nimekseen poika Onnin sai,
ja oli sitä äidilleen ain´.
Kahdestaan elelivät Onni ja äiti Maria,
uutterat olivat he rehtinä parina.

Lähti varhain äiti Maria taivaaseen,
jäi Onni-poika ihan yksikseen.
Hyvät naapurit Onnin hoivaansa ottivat,
elämän menossa antoivat oppia.

Hiljainen ja rehti oli nuori mies,
senhän toki kaikki ties.
Punaisissa Nokian saappaissaan,
hän usein asteli mietteissään.

Ryhtyi kauppaa Savijoelle perustamaan
ja äitinsä oppeja jatkamaan.
Apua tähän hän naapureilta lainaksi sai,
kun oli hän rehti ja uuttera ain´.

Mut´ ei lähtenyt kauppa kannattamaan,
kun elettiin aikaa vaikeampaa.
Tästä mielensä Onni pahoitti niin,
mistä rahat nyt takaisin naapuriin.

Päätti Ameriikkaan hän matkustaa,
rahoja siellä tienaamaan.
Kului vuosia monia matkaan tähän,
sieltä ilmoitteli hän itsestään vähän.

Sai vihdoin Onni toiveensa toteutumaan,
ja suuntasi takaisin Pukkilaan
Savijoelle ovia koputtelemaan.
Maksoi velkansa kaikille korkoineen,
ja sai näin rauhan sielulleen.

Lähti Onni sitten Helsinkiin,
siellä töitä hän paiskoi niin.
Palkkas´ taloudenhoitajan avukseen,
sai Saiman hän näin kumppanikseen
niin elivät yhdessä toisilleen.

Kun omia lapsia ei Onnilla ollut,
ja määrän päähän kun oli tullut.
Testamenttinsa Pukkilalle antoi, ja koko sydämellään huolta kantoi,
vanhuksista Pukkilan, oman kotipitäjän.

Oli poika siis todella nimensä väärtti
kun tämänkin asian sydämellään päätti.
On todella aihetta juhlia Onnia täällä,
onhan Onni nyt meidänkin päämme päällä.