saappaat.gif

ONNIN ARVOITUS

Onni Nurmi syntyi Itä-Uudellamaalla Pukkilan Savijoella 24.10.1885 köyhiin oloihin, yksinhuoltaja-äitinsä helmoihin. Poika oli olosuhteista huolimatta toivottu ja kaivattu lapsi; nimensä mukaisesti onnen tuoja. Äidin apulaisella ei ollut sisaruksia, joten äidin ja pojan välit olivat hyvin läheiset.

Äiti, Maria Olavintytär teki pitkää työpäivää maatilalla ja lisäksi hän piti "pussi-kauppaa" kylällä. 1800-luvun lopulla pussikauppias oli kuten tämän päivän vähittäis- tai tukkukauppias, joka hankkii ruoka-aineet, laittaa ne pusseihin tai pakkauksiin ja myy eteenpäin asiakkaille.

Maria Olavintytär kuoli itsellisenä (itsellinen oli henkilö, jolla oli oma tupa ja tontti) ja hyvin nuorena vuonna 1898 Savijoella Alimattilan tilalla. Kuollessaan hän oli ainoastaan 49-vuotias. Tuohon aikaan kun oli vielä hyvinkin yleistä käydä huutokauppaa orpolapsista, jäi 13-vuotias Onni isättömänä kokonaan orvoksi. Isä on jäänyt arvoitukseksi; kukaan ei tuntenut tätä lehtolapsen isää, josta ei mainita edes kirkonkirjoissa.

Onni, kuten kaikki lehtolapset sisäisti puhumattomuuden jo äidinmaidossaan ja oppi pitämään ajatuksensa ja elämänsä salassa vielä aikuisenakin. Puhua ei tarvinnut, jos kukaan ei mitään kysynyt. Kuka nyt olisi arvannut jututtaa tätä vaatimatonta työmiestä punaisissa Nokia-gummisaappaissaan?


TYÖMIES MATKALLA

Viisi vuotta äitinsä kuoleman jälkeen, 18-vuotiaana, Onni Nurmi muutti Pukkilasta Helsinkiin. Hän sai töitä ehkä jostain painotalosta, koska tuohon aikaan kirkon kirjoissa hänen ammatikseen merkittiin kirjaltaja (nykyisin latoja).Ensimmäisellä Helsingin reissullaan hän viihtyi 9 vuotta ja tuona aikana hän loi ensimmäisiä suhteita kaupunkiin ja etsiskeli ehkä tulevaa osakehuoneistoa asunnokseen.

Pukkilaan Savijoelle 27-vuotias Onni palasi kesällä 1912, jolloin hän perusti sinne oman sekatavarakauppansa - liekö Helsingin opeista innostuneena.
Kyläläiset muistavat hänet hiljaisena, suoraselkäisenä ja vantterana työmiehenä. Mietteliäänä ja vakavanoloisena hän saapasteli usein iltasella tilusten aidan viertä ; ehkäpä miettien miten saisi kaupankäynnin kannattamaan tai miten voisi äitinsä kaltaisten ihmisten elämää helpottaa.

Kaupankäynti oli siihenkin aikaan vaikeaa, joten Onni joutui sulkemaan kauppansa melko pian. Tuosta vuodesta hänelle jäi vain velkoja maksettavakseen ja monta kyläläistä niitä odottelemaan. Voi vain arvata kuinka katkeralta velkataakka tuntui miehestä, joka tunnettiin suoraselkäisenä vastuunkantajana.

Onni Nurmi haki papintodistuksen Amerikan matkalleen 13.5.1913. Hän lähti velkaisena miehenä unelmien mantereelle tienaamaan, jotta voisi vielä kunniallisesti palata kotikyläänsä takaisin.

ranch.gif

 

 

 

 

 

 



Hän matkusti rahtilaivalla Amerikan Minnesotaan, Two Harboriin. Suomen Siirtolaisinstituutissa ei tuolloin ollut yleistä pitää kirjaa Amerikan- kävijöistä. Siihen aikaan ahkerat suomalaismiehet ovat menneet joko merimiehiksi, satamatyöläisiksi tai metsätöihin.

tupa.gif

 

 

 

 

 


Amerikassa, Minnesotassa oli myös Nurmen kotikylältä Paavali Selvenius. Paavali teki metsätöitä ja majoitti usein ystävänsä Onnin matalaan majaansa, saviselle työmaalle metsän reunaan. Liekö majassa turinoidessaan herrat saaneet ajatuksen, että ostaisivat kultaiset taskukellot kotikylälle näytettäviksi vai oliko yleinen työmiesten tapa ansaita toiseen taskuun iso tukku taaloja ja toiseen kultakello.

Amerikassa ollessaan Onnilla oli tapana teetättää itsestään valokuvakortteja tyylikkäiden pukujen koristamana. Kotipuolessa näistä tervehdyskorteista saattoi päätellä, että Suomen pojalla pyyhkii siellä ihan hyvin.

onnijajoku.gif

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Amerikan matka kesti 15 vuotta ja Onni palasi takaisin kotikylälleen Pukkilaan vuonna 1928. Palatessaan 43-vuotiaalla miehellä oli mielessään yksi asia: miehisen kunniansa takaisin lunastaminen. Jalkoihinsa hän pisti punaiset gummisaappaansa ja kiersi yhteisössään maksamassa kaikki velkansa; näin kotiseutuaan rakastava mies sai lunastettua paikkansa takaisin. Amerikassa tienaamillaan rahoilla ja kokemuksilla Onni ei kerskunut koskaan, puhumattakaan että olisi edes kertonut jostain jotain. Hiljainen mies oli hiljainen suomeksi ja fingelskaksi.

Herrojen kellotarinoistakaan ei sen enempää tiedetä, kuin että Selvenius kadotti omansa jo pitkällä kotimatkallaan ja Nurmen kerrotaan kellon lisäksi vilauttaneen suurta ja kaunista kultasormusta eräille kyläläisistä. Yli 40- vuotias mies kaipasi ehkä rinnalleen jo morsianta.

Pukkilalaisesta Onni Nurmesta tuli kokonaan helsinkiläinen marraskuussa 1928, jolloin hän tituleerasi itseään isännöitsijäksi. Töitä oli paljon, koska hän palkkasi avukseen taloudenhoitajan, Saima Lindemanin. Tuohon aikaan, tarkalleen 7.12.1928, Nurmi oli eronnut eteläisestä suomalaisesta seurakunnasta Helsingin väestörekisteriin naimattomana ja lapsettomana.

Seuraavan kerran Onni kävi ohikulkumatkalla kotikylällään Pukkilassa vasta talvisodan syttymisen aikaan 1939. Mukanaan 54-vuotiaalla Nurmella oli taloudenhoitaja Saima Lindeman ja hänen 10-vuotias Pirkko-tyttönsä. He matkasivat joksikin aikaa Valkeakoskelle, kauemmas Helsingistä ja sodan jaloista.

Onni Nurmi kuoli 18.3.1962. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle hautaan, jossa lepäävät myös Saima Lindeman ja hänen 19-vuotiaana kuollut tyttärensä Pirkko.

76-vuotiaana kuolleen Nurmen elämä näyttää hyvin kunnialliselta ja päämäärätietoiselta matkalta. Sitkeänä suomalaisena, äitinsä kasvattama mies ei pelännyt yrittää, lupaamatta kuitenkaan koskaan liikoja. Vaikka yksityiskohdat hänen elämästään jäävät meille arvoituksiksi, voimme hänen tekojensa perusteella luoda siitä värikkään mielikuvan.


TESTAMENTIN TAHTOnimmari3.gif

Suomessa on yleisintä testamentata ja periä rahoitusvarallisuutta eli talletuksia tai arvopapereita. Toiseksi yleisimpiä ovat asuntokiinteistöt ja - osakkeet. Kolmantena tulevat metsä- ja maaomaisuudet, ajoneuvot ja arvoesineet (Tilastokeskus).

Onni Nurmen testamentti ei ole poikkeus, mutta se, kenet hän halusi perijäksi, on melko poikkeuksellista. Lähes päivälleen 3 vuotta ennen kuolemaansa, 16.3.1959, Onni Nurmi kirjoitutti testamenttinsa, joka sisällöllään osoittaa häneltä selkeää ajattelua ja tietoisuutta omista päätöksistään. Onni Nurmi testamenttasi koko omaisuutensa Pukkilan kunnalle. Testamentin määräysten mukaan testamentattujen osakkeiden tuotto tuli käyttää Pukkilan vanhainkodissa olevien vanhusten virkistykseksi

Pukkilan kunnalle testamentattu omaisuus sisälsi mm. 720 kpl Suomen Kumitehdas Oy:n osakkeita, 60 kpl Nokia Osakeyhtiön osakkeita ja merkintätodistuksen, joka oikeutti merkitsemään Nokia Osakeyhtiön vuoden 1963 ilmaisosakeannissa 20 kpl uusia osakkeita.

Kukaan ei osaisi arvata, että mahdollisesti Onni Nurmen kiintymys mukaviin gummisaappaisiin sai hänet sijoittamaan noteeraamiinsa yhtiöihin. Tai ehkä hänellä yksinkertaisesti oli niin hyvä sijoittajan vainu, että hän tiesi näiden osakkeiden joskus tuottavan. Mutta sitä ei varmaan edes Onni arvannut, kuinka paljon vanhusten virkistykseen tarkoitetut osakkeiden tuotot olisivat suuruudeltaan 2000-luvulla.

Vasta viime vuosikymmenellä Nokia-konsernista on tullut tietoliikenneyhtiö ja brandi, joka tunnetaan maailmalla suomalaisena menestystarinana. Ensimmäiset rivit menestystarinalle kirjoitettiin Tampereella, kun F. Idestam perusti puuhiomon vuonna 1865. Myöhemmin yhtiö kasvoi, kun mukaan tulivat Suomen Gummitehdas Oy sekä Suomen Kaapelitehdas Oy. Viimein kaikki nämä yhtiöt yhdistyivät vuonna 1967 Oy Nokia Ab:ksi.

Pukkilan kunnanhallituksessa otettiin vuoden 1997 lopulla käsittelyyn Nokian osakkeiden myynti. Lähes 40 vuoden aikana tapahtunut kehitys oli muuttanut tilannetta oleellisesti ja omaisuuden arvo oli noussut huomattavasti. Mutta koska omaisuus on sidottuna osakkeisiin, voi arvo vaihdella huomattavasti lyhyelläkin aikavälillä; kunnanhallituksen mukaan tällainen edellytti uudenlaista ajattelua testamenttivarojen hyödyntämisestä.

Vuonna 1997 osakkeiden määrä oli 56 872 kappaletta ja arvo noin 30 miljoonaa markkaa. Kahden vuoden päästä vuonna 1999, määrä oli kasvanut 227 488 osakkeeseen ja arvo siten moninkertaistunut juhlaviin lukuihin.

Neuvotteluissa päädyttiin tulokseen, jonka mukaan Pukkilan kunta voi, niin päättäessään, myydä omistamansa Nokian osakkeet. Osakkeiden arvo oli tuolloin noin 30 miljoonaa markkaa. Pukkilan kunnanhallitus sai merkitä tiedoksi 18.11.1999 päivätyn Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, jolla kunnanhallituksen 3.11.1997 kirjaama päätös saavutti lainvoiman. Täten kunnalla oli hallinnollisesti oikeus tehdä osakkeiden myyntiä koskeva päätös. Ratkaisematta jäi kuitenkin kysymys, oliko kunnalla oikeus myydä osakkeet, kun asiaa tarkasteltiin testamenttioikeudellisesti , eli kuinka testamentin sisältöä todella tuli tulkita. Kun asiasta neuvoteltiin Merita Pankin kanssa, todettiin, että tämän tulkintakysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan oikeuden päätös. Koska yleisessä oikeudessa käsittely olisi saattanut kestää varsin kauan, sopivat Pukkilan kunta ja Merita, että asia siirretään välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Välimiesoikeuden ainoaksi jäseneksi valittiin alan korkein asiantuntija Suomessa, professori Aulis Aarnio. Välimies antoi ratkaisunsa 15.6.2000. Välitystuomiossa Merita Pankki Oyj velvoitettiin perustamaan Onni Nurmen Säätiö.


HYVÄNTEKIJÄhyvantekija.gif

Miksi Onni Nurmi tahtoi testamentillaan muistaa juuri Pukkilaa?
Kysymys, jonka kohtaa kaikkialla tämän asian yhteydessä.
Harvoin perijänä kun on kunta tai kunnan toimielimet, yleisemmin kylläkin seurakunta tai kirkko. Vastausta kysymykseen ei tiedä kukaan, eikä Nurmi muistanut syytä kenellekään kertoa. Tai ei kokenut edes tarpeelliseksi.

Jospa Onni halusi olla tukemassa Pukkilan vanhainkodin toimintaa, koska oli nähnyt 1950-luvulla perustettuja vanhainkoteja, niitä, joilla oli vahvasti vaivaistalon leima. Kotoaan pois joutuneet vanhukset tarvitsivat virkistystä. Eräs tarina kertoo Onnin olleen niin kotiseutuaan rakastava ihminen, että hän halusi muistaa kylän ihmisiä testamentissaan. Tai ehkä häntä harmitti pitkäaikaiset velkansa, joten hän ajatteli vielä testamentissaankin osoittaa anteeksipyyntönsä. Onni halusi jättää itsestään hyvän muiston.

Kylällä liikkuu vanhusten keskuudessa tarina siitä, kuinka Onni Nurmen testamentti on siunattu, koska Onni on halunnut koko sydämestään auttaa vanhuksia. Siinä uskotaan myös, että äiti oli Onnille niin rakas, että testamentin tahdon kautta poika pääsi lähemmäksi häntä.