Onni Nurmi

Onnin tarina

Onnin arvoitus

Onni Nurmi syntyi Itä-Uudellamaalla Pukkilan Savijoella 24.10.1885 köyhiin oloihin, yksinhuoltajaäitinsä helmoihin. Poika oli olosuhteista huolimatta toivottu ja kaivattu lapsi; nimensä mukaisesti onnen tuoja. Äidin apulaisella ei ollut sisaruksia, joten äidin ja pojan välit olivat hyvin läheiset.

Äiti, Maria Olavintytär teki pitkää työpäivää maatilalla ja lisäksi hän piti ”pussi-kauppaa” kylällä. 1800-luvun lopulla pussikauppias oli kuten tämän päivän vähittäis- tai tukkukauppias, joka hankkii ruoka-aineet, laittaa ne pusseihin tai pakkauksiin ja myy eteenpäin asiakkaille.

Maria Olavintytär kuoli itsellisenä (itsellinen oli henkilö, jolla oli oma tupa ja tontti) ja hyvin nuorena vuonna 1898 Savijoella Alimattilan tilalla. Kuollessaan hän oli ainoastaan 49-vuotias. Tuohon aikaan kun oli vielä hyvinkin yleistä käydä huutokauppaa orpolapsista, jäi 13-vuotias Onni isättömänä kokonaan orvoksi. Isä on jäänyt arvoitukseksi; kukaan ei tuntenut tätä lehtolapsen isää, josta ei mainita edes kirkonkirjoissa.

Onni, kuten kaikki lehtolapset sisäisti puhumattomuuden jo äidinmaidossaan ja oppi pitämään ajatuksensa ja elämänsä salassa vielä aikuisenakin. Puhua ei tarvinnut, jos kukaan ei mitään kysynyt. Kuka nyt olisi arvannut jututtaa tätä vaatimatonta työmiestä punaisissa Nokia-gummisaappaissaan?

Työmies matkalla

Viisi vuotta äitinsä kuoleman jälkeen, 18-vuotiaana, Onni Nurmi muutti Pukkilasta Helsinkiin. Hän sai töitä ehkä jostain painotalosta, koska tuohon aikaan kirkon kirjoissa hänen ammatikseen merkittiin kirjaltaja (nykyisin latoja). Ensimmäisellä Helsingin reissullaan hän viihtyi 9 vuotta ja tuona aikana hän loi ensimmäisiä suhteita kaupunkiin ja etsiskeli ehkä tulevaa osakehuoneistoa asunnokseen.

Pukkilaan Savijoelle 27-vuotias Onni palasi kesällä 1912, jolloin hän perusti sinne oman sekatavarakauppansa – liekö Helsingin opeista innostuneena. Kyläläiset muistavat hänet hiljaisena, suoraselkäisenä ja vantterana työmiehenä. Mietteliäänä ja vakavanoloisena hän saapasteli usein iltasella tilusten aidan viertä ; ehkäpä miettien miten saisi kaupankäynnin kannattamaan tai miten voisi äitinsä kaltaisten ihmisten elämää helpottaa.

Kaupankäynti oli siihenkin aikaan vaikeaa, joten Onni joutui sulkemaan kauppansa melko pian. Tuosta vuodesta hänelle jäi vain velkoja maksettavakseen ja monta kyläläistä niitä odottelemaan. Voi vain arvata kuinka katkeralta velkataakka tuntui miehestä, joka tunnettiin suoraselkäisenä vastuunkantajana.

Onni Nurmi haki papintodistuksen Amerikan matkalleen 13.5.1913. Hän lähti velkaisena miehenä unelmien mantereelle tienaamaan, jotta voisi vielä kunniallisesti palata kotikyläänsä takaisin.

Hän matkusti rahtilaivalla Amerikan Minnesotaan, Two Harboriin. Suomen Siirtolaisinstituutissa ei tuolloin ollut yleistä pitää kirjaa Amerikan kävijöistä. Siihen aikaan ahkerat suomalaismiehet ovat menneet joko merimiehiksi, satamatyöläisiksi tai metsätöihin.

Amerikassa, Minnesotassa oli myös Nurmen kotikylältä Paavali Selvenius. Paavali teki metsätöitä ja majoitti usein ystävänsä Onnin matalaan majaansa, saviselle työmaalle metsän reunaan. Liekö majassa turinoidessaan herrat saaneet ajatuksen, että ostaisivat kultaiset taskukellot kotikylälle näytettäviksi vai oliko yleinen työmiesten tapa ansaita toiseen taskuun iso tukku taaloja ja toiseen kultakello.

Amerikassa ollessaan Onnilla oli tapana teetättää itsestään valokuvakortteja tyylikkäiden pukujen koristamana. Kotipuolessa näistä tervehdyskorteista saattoi päätellä, että Suomen pojalla pyyhkii siellä ihan hyvin.

Amerikan matka kesti 15 vuotta ja Onni palasi takaisin kotikylälleen Pukkilaan vuonna 1928. Palatessaan 43-vuotiaalla miehellä oli mielessään yksi asia: miehisen kunniansa takaisin lunastaminen. Jalkoihinsa hän pisti punaiset gummisaappaansa ja kiersi yhteisössään maksamassa kaikki velkansa; näin kotiseutuaan rakastava mies sai lunastettua paikkansa takaisin. Amerikassa tienaamillaan rahoilla ja kokemuksilla Onni ei kerskunut koskaan, puhumattakaan, että olisi edes kertonut jostain jotain. Hiljainen mies oli hiljainen suomeksi ja fingelskaksi.

Herrojen kellotarinoistakaan ei sen enempää tiedetä, kuin että Selvenius kadotti omansa jo pitkällä kotimatkallaan ja Nurmen kerrotaan kellon lisäksi vilauttaneen suurta ja kaunista kultasormusta eräille kyläläisistä. Yli 40- vuotias mies kaipasi ehkä rinnalleen jo morsianta.

Pukkilalaisesta Onni Nurmesta tuli kokonaan helsinkiläinen marraskuussa 1928, jolloin hän tituleerasi itseään isännöitsijäksi. Töitä oli paljon, koska hän palkkasi avukseen taloudenhoitajan, Saima Lindemanin. Tuohon aikaan, tarkalleen 7.12.1928, Nurmi oli eronnut eteläisestä suomalaisesta seurakunnasta Helsingin väestörekisteriin naimattomana ja lapsettomana.

Seuraavan kerran Onni kävi ohikulkumatkalla kotikylällään Pukkilassa vasta talvisodan syttymisen aikaan 1939. Mukanaan 54-vuotiaalla Nurmella oli taloudenhoitaja Saima Lindeman ja hänen 10-vuotias Pirkko-tyttönsä. He matkasivat joksikin aikaa Valkeakoskelle, kauemmas Helsingistä ja sodan jaloista.

Onni Nurmi kuoli 18.3.1962. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle hautaan, jossa lepäävät myös Saima Lindeman ja hänen 19-vuotiaana kuollut tyttärensä Pirkko.

76-vuotiaana kuolleen Nurmen elämä näyttää hyvin kunnialliselta ja päämäärätietoiselta matkalta. Sitkeänä suomalaisena, äitinsä kasvattama mies ei pelännyt yrittää, lupaamatta kuitenkaan koskaan liikoja. Vaikka yksityiskohdat hänen elämästään jäävät meille arvoituksiksi, voimme hänen tekojensa perusteella luoda siitä värikkään mielikuvan.

Testamentin tahto

Suomessa on yleisintä testamentata ja periä rahoitusvarallisuutta eli talletuksia tai arvopapereita. Toiseksi yleisimpiä ovat asuntokiinteistöt ja – osakkeet. Kolmantena tulevat metsä- ja maaomaisuudet, ajoneuvot ja arvoesineet (Tilastokeskus).

Onni Nurmen testamentti ei ole poikkeus, mutta se, kenet hän halusi perijäksi, on melko poikkeuksellista. Lähes päivälleen 3 vuotta ennen kuolemaansa, 16.3.1959, Onni Nurmi kirjoitutti testamenttinsa, joka sisällöllään osoittaa häneltä selkeää ajattelua ja tietoisuutta omista päätöksistään. Onni Nurmi testamenttasi koko omaisuutensa Pukkilan kunnalle. Testamentin määräysten mukaan testamentattujen osakkeiden tuotto tuli käyttää Pukkilan vanhainkodissa olevien vanhusten virkistykseksi

Pukkilan kunnalle testamentattu omaisuus sisälsi mm. 720 kpl Suomen Kumitehdas Oy:n osakkeita, 60 kpl Nokia Osakeyhtiön osakkeita ja merkintätodistuksen, joka oikeutti merkitsemään Nokia Osakeyhtiön vuoden 1963 ilmaisosakeannissa 20 kpl uusia osakkeita.

Kukaan ei osaisi arvata, että mahdollisesti Onni Nurmen kiintymys mukaviin gummisaappaisiin sai hänet sijoittamaan noteeraamiinsa yhtiöihin. Tai ehkä hänellä yksinkertaisesti oli niin hyvä sijoittajan vainu, että hän tiesi näiden osakkeiden joskus tuottavan. Mutta sitä ei varmaan edes Onni arvannut, kuinka paljon ikääntyneiden virkistykseen tarkoitetut osakkeiden tuotot olisivat suuruudeltaan 2000-luvulla.

Vasta viime vuosikymmenellä Nokia-konsernista tuli tietoliikenneyhtiö ja brändi, joka tunnetaan maailmalla suomalaisena menestystarinana. Ensimmäiset rivit menestystarinalle kirjoitettiin Tampereella, kun F. Idestam perusti puuhiomon vuonna 1865. Myöhemmin yhtiö kasvoi, kun mukaan tulivat Suomen Gummitehdas Oy sekä Suomen Kaapelitehdas Oy. Viimein kaikki nämä yhtiöt yhdistyivät vuonna 1967 Oy Nokia Ab:ksi.

Pukkilan kunnanhallituksessa otettiin vuoden 1997 lopulla käsittelyyn Nokian osakkeiden myynti. Lähes 40 vuoden aikana tapahtunut kehitys oli muuttanut tilannetta oleellisesti ja omaisuuden arvo oli noussut huomattavasti. Mutta koska omaisuus on sidottuna osakkeisiin, voi arvo vaihdella huomattavasti lyhyelläkin aikavälillä; kunnanhallituksen mukaan tällainen edellytti uudenlaista ajattelua testamenttivarojen hyödyntämisestä.

Vuonna 1997 osakkeiden määrä oli 56 872 kappaletta ja arvo noin 30 miljoonaa markkaa. Kahden vuoden päästä vuonna 1999, määrä oli kasvanut 227 488 osakkeeseen ja arvo siten moninkertaistunut juhlaviin lukuihin.

Neuvotteluissa päädyttiin tulokseen, jonka mukaan Pukkilan kunta voi, niin päättäessään, myydä omistamansa Nokian osakkeet. Osakkeiden arvo oli tuolloin noin 30 miljoonaa markkaa. Pukkilan kunnanhallitus sai merkitä tiedoksi 18.11.1999 päivätyn Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, jolla kunnanhallituksen 3.11.1997 kirjaama päätös saavutti lainvoiman. Täten kunnalla oli hallinnollisesti oikeus tehdä osakkeiden myyntiä koskeva päätös. Ratkaisematta jäi kuitenkin kysymys, oliko kunnalla oikeus myydä osakkeet, kun asiaa tarkasteltiin testamenttioikeudellisesti , eli kuinka testamentin sisältöä todella tuli tulkita. Kun asiasta neuvoteltiin Merita Pankin kanssa, todettiin, että tämän tulkintakysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan oikeuden päätös. Koska yleisessä oikeudessa käsittely olisi saattanut kestää varsin kauan, sopivat Pukkilan kunta ja Merita, että asia siirretään välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Välimiesoikeuden ainoaksi jäseneksi valittiin alan korkein asiantuntija Suomessa, professori Aulis Aarnio. Välimies antoi ratkaisunsa 15.6.2000. Välitystuomiossa Merita Pankki Oyj velvoitettiin perustamaan Onni Nurmen Säätiö.

Hyväntekijä

Miksi Onni Nurmi tahtoi testamentillaan muistaa juuri Pukkilaa? Kysymys, jonka kohtaa kaikkialla tämän asian yhteydessä. Harvoin perijänä on kunta tai kunnan eri yksiköt, yleisemmin kylläkin seurakunta tai kirkko. Vastausta kysymykseen ei tiedä kukaan, eikä Nurmi muistanut syytä kenellekään kertoa. Tai ei kokenut edes tarpeelliseksi.

Jospa Onni halusi olla tukemassa Pukkilan vanhainkodin toimintaa, koska oli nähnyt 1950-luvulla perustettuja vanhainkoteja, niitä, joilla oli vahvasti vaivaistalon leima. Kotoaan pois joutuneet vanhukset tarvitsivat virkistystä. Eräs tarina kertoo Onnin olleen niin kotiseutuaan rakastava ihminen, että hän halusi muistaa kylän ihmisiä testamentissaan. Tai ehkä häntä harmitti pitkäaikaiset velkansa, joten hän ajatteli vielä testamentissaankin osoittaa anteeksipyyntönsä. Onni halusi jättää itsestään hyvän muiston.

Kylällä liikkuu ikääntyneiden keskuudessa tarina siitä, kuinka Onni Nurmen testamentti on siunattu, koska Onni on halunnut koko sydämestään auttaa ikääntyneitä. Siinä uskotaan myös, että äiti oli Onnille niin rakas, että testamentin tahdon kautta poika pääsi lähemmäksi häntä.

Onni Nurmen säätiö

Onni Nurmen Säätiö on merkitty säätiörekisteriin 22.12.2000. Säätiön perustamisesta määrättiin välimiesoikeuden päätöksessä, joka annettiin 15.6.2000.

Säätiön sääntöjen mukaan säätiön tarkoituksena on tukea Pukkilan kunnan vanhainkodissa olevien vanhusten virkistystä, parantaa Pukkilan kunnan vanhusten asuinoloja, kehittää vanhusten terveydenhuoltoa, edistää tervettä vanhenemista ja muutoin vanhusten etua. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan myöntämällä Pukkilan kunnalle varoja edellä mainittuihin tarkoituksiin.

Onni Nurmen Säätiö toteuttaa tarkoitustaan myöntämällä Pukkilan kunnalle vuosittain avustuksia, joilla Pukkilan kunta voi toteuttaa sellaista toimintaa ja palveluja ikääntyneille kuntalaisille, mitä ei julkisissa palveluissa ole yleisesti ottaen mahdollista toteuttaa.

Säätiön tuella toteutettavien toimintojen ja palvelujen tavoitteena on tukea ikääntyneiden pukkilalaisten kotona asumista eri tavoin huomioiden sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen toimintakyky ja hyvinvointi.

Säätiö antaa kunnalle vuosiavustuksen, jonka suuruudesta säätiön hallitus päättää edellisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Vuosiavustuksella toteutettava ikääntyneiden toiminta jakaantuu kolmeen (3) kokonaisuuteen:

1. henkilöstön palkkauskuluihin: ikääntyneiden toiminnan koordinointi, suunnittelu ja toteutus
2. Hyvinvointikeskus Onnin toimintaan: ryhmät ja tapahtumat oheistoimintoineen sekä Onninpäivän konsertti
3. ostopalveluihin: kotisiivouspalvelut sekä asiointi- ja kuljetuspalvelut.

Vuosiavustuksen lisäksi säätiö voi myöntää kunnalle erillisavustuksia, lähinnä investointityyppisiin kohteisiin.

Välimiesoikeuden päätös

Välitystuomio

Asia:
Onni Nurmen Pukkilan kunnan ym. hyväksi tekemän testamentin tulkinta.

Kantaja:
Pukkilan kunta

Vastaaja:
Merita Pankki Oyj

Välimies:
Professori, OTT Aulis Aarnio

Tuomion antopäivä:
15.6.2000

Tuomion keskeiset perusteet:

Testamentin tekemisen jälkeen sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Nykyaikainen vanhushuolto on paljon muutakin kuin perinteistä virkistystoimintaa. Vanhusväestön määrä on keski-iän kohotessa kasvanut ja asennoituminen vanhusten ongelmiin on hyvinvointivaltiollisen kehityksen myötä kokenut muutoksen.

Testamentin kohde, tällä hetkellä Nokia Oyj:n osakkeet, on puolestaan noussut arvoltaan noin 500-kertaiseksi siihen arvoon nähden, joka niillä oli testamenttia tehtäessä. Omaisuuden vanhusten virkistykseen käytettävissä oleva vuotuinen tuotto on vuoteen 2000 tultaessa ollut jonkin verran yli 1.000.000 markan. Varojen sijoittaminen ainoastaan yhteen kohteeseen, tässä tapauksessa Nokia Oyj:n osakkeisiin, muodostaa riskin, joka on ollut ilmeisen vieras testamentin tekijän ajatustavalle. Hän on halunnut turvallisen ja pitkällä aikavälillä vakaasti tuottavan sijoituskohteen varoilleen.

Yleiseurooppalaisen testamenttioikeudellisen periaatteen mukaan testamentin pääajatusta voidaan tulkita uudelleen, jos muuttuneet olosuhteet tekevät sen perustelluksi. Onni Nurmen testamentin taustalla olleet oletukset ovat kokeneet sen asteisen muutoksen, että kantajan vaatimalle uudelleentulkinnalle voidaan esittää vahvat perusteet.

Välimiesoikeus on katsonut, että Onni Nurmi on antanut Pukkilan kunnalle ainoastaan oikeuden omaisuuden tuottoon. Tätä osoittaa se, että testamentin mukaan omaisuutta ei saa koskaan myydä. Toisaalta testamentin toimeenpanijalle, nykyisin Merita Pankki Oyj:lle on an-nettu vahva asema. Onni Nurmi on halunnut turvata sillä testamenttitahtonsa toteutumisen myös oloissa, joita hänen aikanaan ei ole osattu ennakoida, ja tässä Onni Nurmi on luottanut suuren liikepankin ammatilliseen osaamiseen. Se näkyy erityisesti siinä, että Pukkilan kunnan on testamentin mukaan tehtävä testamentin toimeenpanijalle vuosittainen tilitys varojen käytöstä, minkä lisäksi testamentin toimeenpanijalla on testamentin tulkintavalta sen ohella, että toimeenpanija hallinnoi omaisuutta.

Koska omaisuuden myyntikiellolle ei muuttuneissa olosuhteissa enää ole perusteita ja koska vanhushuollon luonne on ratkaisevasti muuttunut, välimiesoikeus on katsonut kantajan vaatimuksen säätiön perustamisesta samaten kuin vaatimuksen myyntikiellon kumoamisesta perustelluksi. Tämän voidaan katsoa vastaavan myös Onni Nurmen oletettua tarkoitusta. Muutoinkin välimiesoikeus on ottanut ohjenuorakseen nimenomaan Onni Nurmen tahdon sellaisena, joksi se voidaan olettaa huomioon ottaen tapahtuneet muutokset. Testamentin uudelleen tulkinta on näin ollen niin uskollinen Onni Nurmen omille tarkoituksille kuin mahdollista.

Tämän mukaisesti välimiesoikeus on päättänyt:

Merita Pankki Oyj velvoitetaan perustamaan Onni Nurmen säätiö -niminen säätiö, jonka tarkoituksena on testamenttiomaisuuden uudelleen sijoittaminen ja käyttö niin, että myyntituotto voidaan sijoittaa uudelleen mahdollisimman turvaavasti sekä käyttää testamentin hengen mukaisesti Pukkilan kunnan vanhainkodissa olevien vanhusten virkistykseen, kunnan vanhusten asuinolojen parantamiseen, vanhusten terveydenhuollon kehittämiseen, terveen vanhenemisen edistämiseen tai muutoin vanhusten edun mukaisesti. Omaisuuden siirron ja säätiön perustamisen kohtuulliset kustannukset on korvattava testamenttivaroista.

Merita Pankki Oyj:n on siirrettävä koko Onni Nurmen testamenttivarallisuus Onni Nurmen säätiölle.

Säätiön hallitukseen tulee kuulua neljä jäsentä, joista Merita Pankki Oyj nimeää kaksi, Pukkilan kunta yhden sekä Vanhustyön keskusliitto yhden. Merita Pankki Oyj:llä on oikeus valita puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja nimeämistään jäsenistä. Näin turvataan Onni Nurmen testamentin hengen mukaisen, alunperin testamentin toimeenpanijalle uskotun valvonnan jatkuminen myös tulevaisuudessa.

Pukkilan kunnan on tehtävä vuosittain tilitys säätiölle haltuunsa saamiensa varojen käytöstä. Säätiön on puolestaan tehtävä pankille tilitys säätiövarojen hoidosta. Näin aikaisemmin testamentin toimeenpanijalle kuulunut oikeus valvoa testamentin hengen toteutumista turvataan myös uudessa järjestelyssä.

Merita Pankki Oyj:llä on muutoin samanlainen asema kuin säätiölaissa (Säätiölaki 10a ja 10b §:t) on säädetty hallituksen ulkopuolisesta valvontaelimestä. Sen sijaan Merita Pankki Oyj:n asema testamentin toimeenpanijana lakkaa, koska pankin valtuudet järjestyvät vastedes tämän välitystuomion mukaisesti.

Välimiesoikeus on hylännyt kantajan vaatimukset rahamääräisten rajoitusten asettamisesta omaisuuden myynnille tai tuoton käytölle. Sellaisia rajoituksia ei voida johtaa testamentin sanamuodosta eikä siitä tarkoituksesta, jonka varaan Onni Nurmi on testamenttinsa laatinut.

Kantajan ja vastaajan vaatimukset hylätään muutoinkin enemmälti kuin edellä on vahvistettu.

Onni – kronikka kirj. Leena Karppinen

Onni

Elettiin vuotta 1885, silloin syntyi poika Savijoella siis
Eikä mikä tahansa poika ollutkaan, ruvetaanpa hiukan muistelemaan.

Nimekseen poika Onnin sai, ja oli sitä äidilleen ain´.
Kahdestaan elelivät Onni ja äiti Maria, uutterat olivat he rehtinä parina.

Lähti varhain äiti Maria taivaaseen, jäi Onni-poika ihan yksikseen. Hyvät naapurit Onnin hoivaansa ottivat, elämän menossa antoivat oppia.

Hiljainen ja rehti oli nuori mies, senhän toki kaikki ties. Punaisissa Nokian saappaissaan, hän usein asteli mietteissään.

Ryhtyi kauppaa Savijoelle perustamaan ja äitinsä oppeja jatkamaan. Apua tähän hän naapureilta lainaksi sai,
kun oli hän rehti ja uuttera ain´.

Mut´ ei lähtenyt kauppa kannattamaan, kun elettiin aikaa vaikeampaa. Tästä mielensä Onni pahoitti niin, mistä rahat nyt takaisin naapuriin.

Päätti Ameriikkaan hän matkustaa, rahoja siellä tienaamaan.
Kului vuosia monia matkaan tähän, sieltä ilmoitteli hän itsestään vähän.

Sai vihdoin Onni toiveensa toteutumaan, ja suuntasi takaisin Pukkilaan Savijoelle ovia koputtelemaan. Maksoi velkansa kaikille korkoineen, ja sai näin rauhan sielulleen.

Lähti Onni sitten Helsinkiin, siellä töitä hän paiskoi niin. Palkkas´ taloudenhoitajan avukseen, sai Saiman hän näin kumppanikseen niin elivät yhdessä toisilleen.

Kun omia lapsia ei Onnilla ollut, ja määrän päähän kun oli tullut. Testamenttinsa Pukkilalle antoi, ja koko sydämellään huolta kantoi, vanhuksista Pukkilan, oman kotipitäjän.

Oli poika siis todella nimensä väärtti kun tämänkin asian sydämellään päätti. On todella aihetta juhlia Onnia täällä,
onhan Onni nyt meidänkin päämme päällä.